VELALLISENA ULOSOTOSSA - HÄPEÄN KIERRE

Istun keittiön pöydän ääressä juomassa aamukahvia. Tuijotan tyhjää paperia, jolle en saa tuotettua yhden ainutta lausetta aiheesta, joka koskettaa omaa elämääni hyvin vahvasti. Aiheesta, josta olen viime viikkoina etsinyt hyvin paljon tietoa. Aiheesta, josta minulla oikeasti olisi todella paljon sanottavaa. Ulosotto ja sen aiheuttavat lieveilmiöt. Miten tästä kirjoittaminen voi olla näin vaikeaa? Viime blogijulkaisussani jäin pohtimaan, miten olen saattanut jättää näin tärkeän asian kuin talouden täysin hoitamatta vuosien ajaksi. Tässä kirjoituksessa tulen kuitenkin keskittymään enemmän velkaantumisen lieveilmiöihin. Loppujen lopuksi vastaus tuohon viime julkaisuni mietteeseen tulee olemaan aika selvä tämän kirjoituksen lopussa.

Tunne, joka itselleni nousee välittömästi sanasta ulosotto on häpeä. Heti perään tekee mieli juosta karkuun. Häpeälle on yleensä syynsä. Tutkijoiden mukaan häpeä on kehittynyt yksilön suojaksi yhteisön paheksuntaa ja oman sosiaalisen arvon alentamista vastaan (Aamulehti). Häpeä aiheuttaa salailua. Kun salailun kohteena on taloudellinen ahdinko, avun piiriin hakeutuminen viivästyy ja velkakierre syvenee. Tunnen ajoittain myös erittäin suurta kateutta heitä kohtaan, jotka ovat osanneet hoitaa talouttaan. Sen vuoksi samalla kun olen miettinyt ulosoton aiheuttamia lieveilmiöitä, olen miettinyt, miten parhaiten ehkäistä niitä tulevaisuudessa.

"Velan laatu vaikuttaa velkaantumisen seurauksiin. Tutkimusten mukaan vakuudettomat luotot ovat omiaan aiheuttamaan enemmän häpeää ja stressiä kuin esim. asuntoluotot." * 

Mietitään ihan alkuun, miten ulosottoon päädytään: Lasku jää maksamatta. Siitä tulee muistutuslasku, ehkä toinenkin. Sen jälkeen lasku siirtyy perintään, jolloin se on vielä maksettavissa pois viivästyskoron ja käsittelymaksun kanssa ilman sen suurempia seuraamuksia. Lasku jää edelleen maksamatta ja se siirtyy perintätoimiston perinnästä oikeudelliseen perintään. Oikeudellisen perinnän myötä syntyy maksuhäiriömerkintä. Maksuhäiriömerkintä puolestaan vaikeuttaa yksilötasolla monia arjen asioita. Luottotiedot tarkistetaan kun haluat puhelinliittymän, avata pankkitilin, vuokrata asunnon, ottaa vakuutuksen... Voi olla että luottotiedottomana edellämainitut asiat eivät onnistu. Mikäli joku innostuukin luottotiedottomalle asunnon vuokraamaan, vaaditaan siitä yleensä moninkertainen takuuvuokra. Puhelin- ja nettiliittymäkin voi olla vakuuden takana, koti- tai autovakuutuksesta puhumattakaan. Maksuhäiriömerkintä ei todellakaan ole siis mikään pikku juttu. Lopulta alkaa ulosotto. Mikäli velallisella on tuloja tai omaisuutta, ulosoton myötä valta niistä siirtyy ulosottoviranomaiselle. Se on toki perusteltua, sillä maksamaton lasku tarkoittaa, että jollekin toiselle taholle (velkojalle) on muodostunut taloudellisia menetyksiä velallisen jätettyä maksu syystä taikka toisesta hoitamatta. Ulosotto merkitsee siis, ettei henkilö itse ole selviytynyt veloista sovitulla tavalla, jolloin ulosottoviranomaisella on oikeus kajota yksilön omaisuuteen ja tuloihin. Laissa määriteltyjen rajojen puitteissa toki. Siitäkin huolimatta että yksilön omaisuuteen kajoaminen olisi oikeutettua ja perusteltua, voi sillä olla suuret vaikutukset mm. yksilön omanarvontuntoon. 

Velkaantumisesta johtuviksi lieveilmiöiksi mielletään mm. häpeä, syrjäytyminen, maksuhäiriömerkinnän aiheuttama arjen vaikeutuminen ja mielenterveysongelmat. Lieveilmiöt eivät kuitenkaan rajoitu pelkkään häpeän tunteeseen ja evättyyn vakuutuspäätökseen, vaan pahimmillaan se aiheuttaa myös kodittomuutta ja lain rikkomista. Ulosottovelalla on todettu olevan myös terveyttä heikentäviä vaikutuksia. Mainittakoon vielä tässä kohtaa, että kun puhun velkaantumisesta ja veloista, tarkoitan tässä kontekstissa nimenomaan haitallista velkaantumista eli useinmiten tilannetta, jossa velat ovat jo päätyneet ulosottoon. 

Häpeä ja syyllisyys

Mitä enemmän luen velkaantuneiden kokemuksista, sitä selvemmäksi minulle käy, että en todellakaan ole häpeän tunteeni kanssa yksin. Takuusäätiöllä on aiheesta jopa kokonainen kampanja: Murra häpeä. Siinä tavalliset suomalaiset ihmiset kertovat rahavaikeuksistaan ja niiden nostattamista tunteista, jotta häpeäkynnys olisi muille helpompi ylittää ja jotta leimaava käytös vähenisi. Takuusäätiö teetti verkkokyselyn, josta kävi ilmi, että velallisista kahdeksan kymmenestä häpeää rahavaikeuksiaan. Häpeä on siis vahvasti läsnä rahavaikeuksien kanssa kamppailevien elämässä ja se liittyy osittain siihen että ylivelkaantuminen ja ulosotto mielletään holtittomasta ja piittaamattomasta rahankäytöstä johtuvaksi. Rahavaikeuksien takaa löytyy kuitenkin usein erilaisiin elämäntilanteisiin liittyviä tapahtumia kuten ero, äkillinen työttömyys tai sairaus. Sairaus voi olla joko pitkiä sairaalajaksoja vaatinut sairaus tai esimerkiksi vaikea psyykkinen sairaus, joka aiheuttaa elämänhallinnan haasteita. Myös erilaiset riippuvuudet, kuten peli- ja päihderiippuvuudet aiheuttavat velkaantumista. Joka tapauksessa jopa joka kymmenennellä suomalaisella aikuisella on maksuhäiriömerkintä ja sen lisäksi on vielä paljon heitä, joilla on muita rahavaikeuksia. Osa rahavaikeuksien kanssa kamppailevista ei ole pystynyt kertomaan asiasta edes lähipiirilleen!    

 "Ihmisarvo ei määrity omaisuuden, pankkitilin saldon tai velkakertymän perusteella." *

 

Itse olen kertonut omasta taloustilanteestani lähimmille ystävilleni ja siskolleni. Olen pitänyt myös äärettömän tärkeänä sitä, että kun lähtee seurustelusuhteeseen, pitää toisen olla sellainen ihminen, jolle pystyy menetetyistä luottotiedoista ja veloista kertomaan heti suhteen alkumetreillä. Asioiden salailu on äärimmäisen raskasta, joten en pystyisi elämään niin, että ihmiset joille avaudun elämäni muistakin osa-alueista, eivät tietäisi veloistani. Koen itseni erittäin onnekkaaksi siitä syystä että lähipiirini on sellainen, jolle olen pystynyt edes jollakin tasolla avaamaan asiaa. Minulle ei tulisi kuitenkaan mieleenkään kertoa asiasta esimerkiksi työkavereilleni tai sellaisille hyvänpäiväntutuille, joiden talouden oletan olevan tasapainossa. Toisinaan se aiheuttaa kiusallisia tilanteita ja ulkopuolisuuden tunnetta. Kun erosin noin puoli vuotta sitten ja muutin ex-mieheni omistusasunnosta vuokralle huonomaineiseen lähiöön, eräs työkavereista yritti ensimmäiset kolme kuukautta katsella minulle erilaisia siistejä ja "kohtuuhintaisia" omistusasuntoja, perustellen samalla, miksi minun ei kannata asua vuokralla. Luultavasti pääsisin helpommalla kun kertoisin näissä tilanteissa että ei minulla ole mahdollisuutta moiseen ja selittäisin, miksei. Miksi en kuitenkaan sitä tee? Varmasti se liittyy siihen oletukseen, että se vaikuttaisi ihmisten mielipiteeseen minusta. Se on oikeastaan hassua, miten pelko siitä on niin voimakas, sillä kukaan, EI KUKAAN niistä ihmisistä, joille olen avoimesti asiasta puhunut, ole ainakaan päin naamaa osoittanut minkäänlaisia ihmisarvon alentamisen merkkejä. Aivan varmasti se jonkinlaisia ajatuksia herättää ja mielikuvia huolimattomuudesta ja heikentyneistä elämänhallintataidoista, mutta sehän on oikeastaan aivan totta. Olen tehnyt huonoja valintoja. Vääriä valintoja. Olen jättänyt asioita hoitamatta. Siitä huolimatta koen kuitenkin että lähipiirini minut hyväksyy juuri tällaisena,  hyvine ja huonoine puolineni. Ja nyt kun ajattelen asiaa, miksi edes kaipaisin lähipiiriini ihmistä, joka ei pystyisi hyväksymään minua velkoineni joten, miksi oikeastaan edes salata?

Häpeä ja salailu yhdessä luovat todella myrkyllisen noidankehän, josta ihmisen voi olla hyvin vaikea päästä pois, sillä ne ruokkivat toinen toistaan. Häpeä kannustaa salailuun ja aktivoi pakenemisreaktion, joka puolestaan vain lisää häpeää, sillä ongelma ei katoa minnekään salailusta ja pakoilusta huolimatta. Häpeä kannustaa salailemaan asioita paitsi muilta ihmisiltä, myös salailemaan asioita omalta itseltämme silloin kun niitä on vaikea kohdata. Lisäksi velkojen salailu voi myös aiheuttaa lisävelkaantumista, sillä ulospäin pitää varoa näyttämästä taloudellista ahdinkoa. Yksi merkittävin keino häpeästä pääsemiseksi on toimia häpeää vastaan eli puhua häpeästä ja sen syystä!

"Velkaongelmat koetaan häpeällisiksi, koska niiden on perinteisesti haluttu nähdä 
johtuvan ennen kaikkea velallisen omasta toiminnasta. Näin varmaan joskus onkin, 
mutta luottoyhteiskunnan kehittymisen ja kulutuskeskeisyyden lisääntymisen myötä, 
syiden ja seurausten välinen yhteys on hämärtynyt paljon." * 

Koen velkatilanteestani myös suurta syyllisyyttä. En oikein täysin tiedä, mitä ajattelisin nykyisestä ulosottokäytännöstä, sillä se tavallaan pakottaa työssäkäyvänkin velallisen turvautumaan sosiaalitukiin. Itse kahden lapsen äitinä saan kyllä ulosoton jälkeen käteen jäävästä summasta pidettyä katon päämme päällä (asunto on tietysti edullisin mahdollinen vuokra-asunto, eikä kaikille suinkaan ole omaa huonetta) ja hoidettua sellaiset pakolliset menot kuten lääkkeet, sähkön, veden ja puhelinlaskun. Kaikkeen sellaiseen luksukseen, kuten oikean kokoisiin ehjiin kenkiin joka vuodenajalle ei kuitenkaan olisi ilman toimeentulotukea varaa, vaikka nytkin hoidan vain puolet lasten hankinnoista (jos ihan sitäkään). Myös ruokakaappien sisältö näyttäisi täysin erilaiselta kuin nyt, ja nytkin jo toisinaan esikoiseni valittaa kun kaapissa "ei oo mitään hyvää". Toimeentulotuen ansiosta minulta  ei kuitenkaan puutu mitään välttämätöntä, eikä minusta ulospäin katsottuna voi nähdä, että olen köyhä. Olen siis ehdottomasti etuoikeutettu eläessäni yhteiskunnassa, jossa taataan tietty elintaso ihan jokaiselle. Mutta käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että yhteiskunta maksaa velkaani? Jos palkastani esimerkiksi ulosmitataan 500 euroa, saan 200 euroa siitä takaisin toimeentulotuen muodossa. Se tuntuu väärältä ja siitä syystä hieman kritisoinkin tätä nykyistä velkajärjestelmää.  Ulosoton suojaosuus määritetään tuloluokittain, eikä siinä huomioida välttämättömiä menoja, kuten esimerkiksi toimeentulotuen maksuvaralaskelmissa tehdään. Erityisesti pienipalkkaisten alojen työntekijöille tämä on ongelmallista. Osa ulosottovelallisista jopa välttelee työllistymistä sillä perusteella, että työttömänä toimeentulotuen asiakkaana käteen jää enemmän rahaa kuin palkasta ulosoton jälkeen. Nykyisen järjestelmän ei siis ainakan voi kehua kannustavan työntekoon. Olisiko ulosotto mahdollista ja jopa järkevääkin kohdistaa velallisen todelliseen maksuvaraan? 🤔

Terveysvaikutukset, petokset ja asunnottomuus

Stressin yhteydestä sydänterveyteen, vatsavaivoihin, päänsärkyihin ja heikentyneeseen vastustuskykyyn on puhuttu  paljon. Stressi vaikuttaisi olevan sydämelle ja aivoverenkierrolle jopa yhtä vaarallista kuin kohonnut verenpaine (terveyskirjasto.fi). Stressin psyykkisiä oireita ovat mm. jännittyneisyys, levottomuus, vaikeus tehdä päätöksiä ja muistiongelmat (terveyskirjasto.fi). Myös häpeän vaikutuksesta terveyteen on tehty tutkimusta. Kouluttajapsykoterapeutti Katja Myllyviita on kirjoittanut häpeästä kirjan ja mainitsee häpeän aiheuttavan mielenterveysongelmia, riippuvuuksia ja vihan hallinnan ongelmia. Anna Lindborgin sosiologian pro-gradu tutkielmassa Velkaa (Helsingin Yliopisto, 2020) puolestaan mainitaan juuri ylivelkaisuuden vaikutuksia terveyteen: 

• Pitkäaikaisesti ylivelkaisena oleminen on yhteydessä diabeteksen ja psykoosien esiintyvyyteen sekä miehillä että naisilla.
•  ylivelkaantuneista naisista 34,1%lla oli oikeus jonkin lääkkeen erityiskorvattavuuteen, kun vastaava luku verrokkinaisilla oli 27,1%.
• vuosina 1995–2009, 19%lle ylivelkaantuneista miehistä ja 21%lle naisista myönnettiin työkyvyttömyyseläke, kun vastaavat luvut vertailuryhmän miehillä oli 6% ja naisilla 5%. 

Velkakierteen on todettu lisäksi suurentavan itsemurhariskiä. Tästä kaikesta voi päätellä, miten kokonaisvaltainen kokemus ulosottoon joutuminen on. 

Velkaantuminen saattaa myös madaltaa ihmisen kynnystä lain rikkomiseen. Rahavaikedet houkuttelevat esimerkiksi vakuutuspetoksiin. Tällaisesta tilanteesta tulee täysin fiktiivisenä esimerkkinä mieleen kotimaisen draamasarja Sykkeen 9-kausi, jossa lähihoitaja Aino on taloudellisessa ahdingossa käsistä lähteneen shoppailun vuoksi. Epätoivoissaan hän päätyy lavastamaan ryöstön siinä toivossa, että saisi vakuutusyhtiöltä korvauksia. Vaikka kyse on täysin fiktiivisestä esimerkistä, tämän kaltaisia petosyrityksiä varmasti ihan todellisuudessakin on. Mahdolliset vakuutuspetosyritykset ovatkin osasyy siihen, miksi maksuhäiriömerkintä hankaloittaa vakuutuksen saamista. On kuitenkin hyvä tietää, että maksuhäiriömerkintä ei automaattisesti saa olla este vakuutuksen saamiselle. 

Itseäni kiinnosti kovasti myös, millainen yhteys velkaantumisella ja maksuhäiriömerkinnällä on asunnottomuuteen. Selailin läpi "Koontia asunnottomuutta käsittelevistä tutkimuksista, artikkeleista ja toimenpideohjelmista - julkaisujen sisätöjä ja tuloksia" -julkaisua vuodelta 2018. Tiivistelmänä voisi todeta, että maksuhäiriömerkintää pidetään asunnottomuuden riskitekijänä ja että maksuhäiriömerkintä ja erityisesti vuokravelka vaikeuttavat asunnon saamista. Ei oikeastaan yllätä, että nimenomaan vuokravelka nousi yhdeksi merkittävimmistä asunnottomuuteen johtaneista syistä ja että maksuhäiriömerkintä asunnomalla on melko yleinen. Se puolestaan itseäni yllätti, että suinkaan kaikilla asunnottomilla maksuhäiriömerkintää ei ole. Yksi itselleni pysähdyttävimmistä maininnoista löytyi julkaisusta "Asunnottomat vastaanottoyksiköissä - Asunnottomien vastaanottoyksiköiden asiakkaiden sosiaalinen tila ja terveydentila pääkaupunkiseudulla": "Maksuhäiriöt ja niistä aiheutuva luottohäiriömerkinnän saaminen on siis voimakas yhteiskunnasta syrjäytymistä ylläpitävä tekijä. Tämä näkyi myös haastattelemiemme asunnottomien keskuudessa, joista osalla yhteiskunnasta eriytyminen oli edennyt niin pitkälle, ettei ulosottoon menneillä veloilla tai luottohäiriömerkinnällä tuntunut olevan heille enää merkitystä."

Pahimmillaan voisi olla siis tilanne, että velat ja maksuhäiriömerkinnät tuntuisivat merkityksettömältä kaiken muun rinnalla ja se kertoo paljon siitä ahdingosta, mikä osalle ihmisistä on jokapäiväistä elämää. Tuntuu nyt aika kaukaiselta ajatukselta, mutta pystyn kuitenkin näkemään sen skenaarion mielessäni, että muutamassa elämän taitekohdassa asiat olisivat menneet toisin ja olisin itsekin niin monien ongelmien verkossa, että ulosotto olisi pieni ongelma. Väärien valintojen takana olevat syyt voivat olla moninaisia ja usein kipeitäkin, joten toivoisinkin meiltä kaikilta herkkyyttä kuunnella ja kykyä keskustella avoimesti. Tiedon ja ymmärryksen lisäämisen kautta uskon leimaantumisen ja häpeän vähenevän.

"Rahattomuus tai valinnat eivät määritä ihmisen elämänkokonaisuutta" *

 

Loppukaneettina sanoisin, että yksilön velkaantumisella voi olla varsin haitallisia ja kauaskantoisia seurauksia, ja se koskettaa myös koko yhteiskuntaa. Paras keino välttää talouden ylivelkaantuminen ja sen mukanaan tuomat lieveilmiöt on ennaltaehkäisy. Sen eteen tehdään maassamme jo upeaa työtä, mutta keskustelua voisi toki olla vielä enemmänkin. Aion nyt itse perehtyä myös talouskasvatukseen, sillä minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa! Näistä lisää tammikussa. Ihanaa joulun odotusta, pus! 😘

*-merkityt sitaatit ovat suoria lainauksia Takuusäätiön 30-vuotisjuhlajulkaisusta Murra häpeä . Suosittelen ehdottomasti lukemaan.

PS. Vastaus viime postaukseni kysymykseen siitä, mikä saa ihmisen jättämään hoitamatta näinkin ison ja tärkeän asian vuosien ajaksi: Häpeä ja salailu.